Tavoitteiden asetannasta meni pari viikkoa, kun jalkaan iski plantaarifaskiitti. Taas siis yksi aika inhottava vamma, jonka tiesin vaivaavan pahimmillaan aika pitkään. Ja niinhän se myös teki. Taukoa tuli vajaa pari kuukautta eikä jalan kunto oikein merkittävästi muuttunut suuntaan tai toiseen. Sairastelin vielä helmikuussa aika paljon, paino nousi ja kunto laski entisestään. Totaalilepo ei parantanut jalkaa, joten aloittelin varovasti hölkkäilyä. Myöskään tämä ei tuntunut pahentavan asiaa, joten jatkoin maltillisesti. Tein paljon muuta korvaavaa liikuntaa ja välttelin asfalttia. Maaliskuun alussa reippaan vauhti oli 5:35 ja maaliskuun lopussa 4:58.
Huhtikuun alussa horjahdellut usko palasi, kun juoksin Italian lomareissulla 14 päivän aikana 20 juoksulenkkiä asfaltilla mäkisillä teillä (177 km, +4500 m) ja tein lisäksi paljon lihaskuntoa. Ennen kaikkea jalka kesti treeniä vaikka ei se kunnossa ollut. Kunto kuitenkin nousi ja jatkoi nousuaan oikeastaan miltei koko loppuvuoden ajan. Samoin jalka vaivasi jollain tasolla myös saman ajan.
 |
| Kaarinan syysmaraton |
Huhti-kesäkuussa en kuitenkaan miettinyt varsinaisesti asfalttikisoja vaan puuhastelin kaikenlaista yksivaihteisella kaupunkipyörällä tehdystä maantielenkistä (262 km) Bodom Trailin kautta Beerway to Helliin. Hauskaa oli! Kesäkuun 6. päivä oli kuitenkin yksi asfalttikisa ja muutenkin aika tärkeäksi osoittanut välietappi loppuvuoden kannalta. Juoksin Helsinki Half Marathonissa aika maltillisen juoksutreenin jälkeen 1:29:13. Tuntui että ehkä tässä kuitenkin voisi päästä maratonkuntoon tämän vuoden aikana. Käytiin kisan jälkeen Tommin, Pasin ja Katin kanssa oluella, Pasi ehdotteli syksyn maratonin tavoitteeksi alle kolmosta, jota pienen pohdinnan jälkeen alkoi tuntua ihan mahdolliselta. Aikaa olisi kuitenkin kisasta riippuen 5-6 kuukautta. Tämän jälkeen päätin myös skipata suunnitellut polkujuoksut ja keskittyä täysillä maantiekisoihin ja erityisesti maratoniin. 28.7. aloitin 18 viikon maratonohjelman, joka huipentui nyt sunnuntaina San Sebastianissa.
Matkan varrella alimatkojen ennätykset paranivat useampaan otteeseen. (Viikin) Vitosella aika parani 38 sekuntia (19:10 => 18:32), kympillä (38:22 => 37:41 => 37:07) ja puolikkaalla (1:24:21) vähän enemmän. Harjoitukset menivät miltei koko jakson läpi suunnitellusti, ainoastaan lokakuun alussa oli flunssan tynkää, jonka takia jäi väliin yksi puolikkaan kisa ja myös kunto laski jonkun verran.
 |
| Aktia Cup |
Viimeinen viikko ennen kisaa meni todela epävarmoissa fiiliksissä. Keventelin reippaasti ja tankkasin vielä reippaammin, olo oli todella huono keskiviikosta lauantaihin, en tiedä oliko kahdella ensin mainitulla asialla vaikutusta tähän. Aamuisin sattui vähän kurkkuun, räkää tuli jonkun verran ja äänikin meinasi lähteä jossakin välissä. Perjantain viimeinen “kevyt” lenkki oli fiilikseltään huonoin moneen kuukauteen, syke oli todella korkealla ja henki ei kulkenut yhtään. Eipä siinä mitään, perjantaina lähdettiin matkaan poikien kanssa ja ensimmäinen yö vietettiin Bilbaossa lentokenttähotellissa, jossa nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, kun huoneessa oli lämmintä kuin huonotehoisessa saunassa. Lauantaina matkustettiin San Sebastianiin, jossa tankattiin asiaankuuluvasti mm. äyriäisiä ja ennen nukkumaanmenoa pitsaa ja karkkia.
Sunnuntaiaamuna lähdettiin vajaa tunti ennen kisaa kävelemään pelipaikoille, matkaa kämpiltä lähtöpaikalle oli sopivasti puolisentoista kilometriä. Otin matkalla pari todella kevyttä hölkkää ja olo tuntui nyt paljon paremmalta kuin aiempina päivinä.
 |
| San Sebastian Maraton - alkumatka |
Lähdin kisaan kakkosryhmästä, jossa maaliviivan ylittämiseen lähtöpaukusta kului 44 sekuntia. Karsinaan menin vajaa 10 minuuttia ennen lähtöä. Porukka lähti matkaan aika reippaasti, mutta itsellä oli tavoitteena lähteä takomaan alkuun 4:12 min/km-vauhdilla (eka vitonen) ja kiristää siitä 4:10-vauhtiin. GPS ei oikein toiminut mutta ajattelin mennä tuntuman mukaan niinkuin reippailla lenkeillä. Ongelmana oli vain se että tuntuma oli huono. Syke nousi heti parin kilometrin jälkeen melkein 10 pykälää korkeammalle kuin treeneissä eli käytännössä tv-kovan tasolle. Mietin että mitähän tässä tekisi, hiljennänkö vai menenkö tavoitevauhdin mukaan. Eipä siinä montaa sekuntia tarvinnut miettiä, ei tänne asti viitsi tulla varmistelemaan eli riskillä vaan tavoitevauhtia ja katsotaan mitä tapahtuu.
Kellossa oli päällä automaattikierrokset, joten ihan tarkkaa tietoa ei ole oikeista väliajoista, sillä gps:ään tuli mittaa 42,8 km. Eka vitonen meni kuitenkin muistaakseni järjestäjän tolppien mukaan just tasan 21 minuuttiin eli sekunnilleen aikataulun mukaan. Toinen vitonen oli ehkä noin 10 sekuntia nopeampi. Juoksu tuntui koko ajan aika vaikealta. Laitoin lähtiessä spibeltiin kuusi geeliä, joita oli tarkoitus ottaa noin puolen tunnin välein. Kisassa jaettiin vesi pulloissa, joka oli tosi kätevä juttu. Geeli upposi hyvin eikä aiheuttanut mitään vatsaongelmia, joita olin vähän pelännyt. Jotain positiivistakin siis.
Eka kymppi meni siis suurin piirtein suunnitelman mukaan, mutta juoksu alkoi tuntua jo tässä vaiheessa sen verran hankalalta että ei kyllä tehnyt mieli paljon kiihdytellä vauhtia. Tsekkailin kelloa sen verran että yritin pitää kilometrivauhdin noin 4:10-tasossa eikä mikään kilometri saanut mennä ainakaan missään tapauksessa yli 4:15. Kolmas vitonen oli vähän hitaampi, noin 21:00 ja neljäs vielä hitaampi 21:20. Nämä olivat siis järjestäjän virallisen ajanoton mukaan pääteltyä, ei oman kellon mukaan.
Eka 20 kilometriä olivat todella nihkeitä, mutta sen jälkeen nihkeys muuttui tuskaksi. Aika tarkalleen 20 km kohdalla jalat ja erityisesti etureidet menivät hetkessä totaalijumiin. Olin ajatellut että tältä ne pitäisi tuntua aikaisintaan joskus 34 kilometrin kohdalla. Katsoin kelloa ja mietiskelin siinä että näinköhän tätä tuskaa pystyy sietämään vielä 100 minuuttia. Puolikkaan kohdalla käväistiin stadionilla, jossa puolikkaan juoksijat kaarsivat maaliin ja itse takaisin kitumaan. Puolikkaan aika oli 1:28:40 eli aika hyvin siinä aikataulussa mitä olin ajatellut.
 |
| San Sebastian maraton - loppusuora |
Seuraavat viisi kilometriä olivat ehkä kisan hankalimmat, jalkoihin sattui aivan helkkaristi ja jalkoja piti ihan kunnolla käskyttää että pääsi eteenpäin. Sain pidettyä kuitenkin vauhdin kellon mukaan noin 4:10-4:12 tasolla. Päässä pyöri joitakin juttuja mitä olin lukenut tai kuullut kokeneilta juoksijakavereiltani, näiden avulla sain tsempattua itseäni eteenpäin. Tarpeeksi kauan kun kitui niin tuskaan alkoi tottua ja sen sai jo voimavaraksi. 30 km kohdalla aloin miettiä Jameksen ohjeita siitä että kun kilometritolpassa näkyy ensimmäisenä numerona 3 niin voi alkaa jo miettiä mitä juo ensimmäisenä maaliintulon jälkeen. Kylmä olut motivoi kummasti. Toinen vähemmän hyvä Jameksen neuvo oli että kannattaa hörppiä urheilujuomaa edes tilkan verran juoma-asemilla. Alussa tämä tarkoitti juoman nakkelua rinnuksille, 35 km kohdalla oli jo sen verran sekaisin että onnistuin ainoastaan heittämään juomat suoraan silmään :)
Viimeisellä vitosella mietin Ossin sanoja, tätä varten on nyt treenattu, nyt nautitaan tuskasta ja maalissa kädet ilmaan. 38 km kohdalla tuli hieman kylmä hiki otsalle, kun takaa lähestyi kolmen tunnin jäniksen ryhmä ja iski kantaan kiinni. Yritin miettiä hieman heikentyneellä ajatuskyvyllä että miten tämä nyt on mahdollista kun oletin olevani aika turvallisilla vesillä kolmen tunnin alituksen suhteen. Aivot eivät enää oikein toimineet joten ajattelin että helpompi on vaan lisätä vauhtia ja juosta karkuun. Ryhmä iski kantaan kiinni ja pari kilometriä pysyin vielä edellä. Sitten ei vaan enää irronnut. Onneksi 40 km kyltin kohdalla pystyin laskeskelemaan sen verran että ehdin kyllä alle kolmen tunnin ellei tapahdu jotain katastrofaalista.
Stadion lähestyi joten tiesin että matkaa on noin kilometrin verran maaliin. Nyt ajattelin että pistetään ihan kaikki peliin. Yleisö kannusti ja sain vielä lisättyä vähän vauhtia. Stadionilla menin parista tyypistä ohi, maalisuoralla tultaessa näin että bruttoaikakin menee reilusti alle kolmosen joten ei mitään hätää. Maalissa kevyt pumppaus ilmaan Ossin ohjeiden mukaisesti ja sitten kävelyksi. Teki mieli mennä heti maaten koska oli aika heikko olo, mutta onneksi en mennyt, koska en olisi päässyt enää ylös. Jalat olivat aivan totaalisen rikki, kävelykin oli oikeastaan mahdotonta, samaan aikaan meinasi tulla vielä oksennus, mutta se onneksi jäi vain syljen ja rään kakomiseen. Aika ei ollut aivan sitä olin ajatellut pari viikkoa aiemmin, mutta viimeisen viikon fiiliksen ja kisan tuntemusten jälkeen kyllähän tuohon on pakko olla aika tyytyväinen. Pää kesti.
Tätä kirjoitettaessa on keskiviikko ja jalat ovat edelleen täysin romuna. Kävely on edelleen todella hankalaa ja juoksuaskelista ei voi edes haaveilla. Tämä ei onneksi haittaa, sillä reissussa aloitettiin ylimenokausi, joka jatkuu nyt jonkun aikaa. Ensi vuonna jatketaan aika pitkälti samalla tavalla kuin tänä vuonna.
Kisan tilastoista vielä sen verran että virallisen ajanoton mukaan eka puolikas oli 1:28:40 ja toinen 1:30:13 eli pientä hyytymistä tuli. Tämä on sinänsä aika jännä, sillä oman kellon mukaan tahti pysyi käytännössä samana koko kisan ajan, ehkäpä toisella puolikkaalla oli vaan niin sekaisin että juoksulinjat olivat ihan mitä sattuu! Tässä kuitenkin statsit oman kellon mukaan:
0-5 km 20:52 158/163
6-10 km 20:41 162/166
11-15 km 20:53 161/164
16-20 km 21:09 162/166
21-25 km 20:51 162/165
26-30 km 21:05 163/167
31-35 km 21:06 165/167
36-40 km 21:03 166/169
41-42 km (2,75 km) 11:34 169/171 (viimeinen 0,75 km @ 4:04 min/km)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti