 |
| Iskuryhmä lentokentällä |
Heti lenkin jälkeen lähdettiin Juhan ja Jussin kanssa lyhyelle jaloittelulle tsekkaamaan kisareitin loppu ja Maspalomasin rannat. Sunnuntain lenkin lento oli loppunut tiistain lennon aikana, sillä juoksu tuntui aivan kamalalta pökkelöjalkojen kanssa. Puolisen tuntia kuitenkin hölkkäiltiin ja spekuloitiin kisaa.
 |
| Majakka tiistai-illan lenkillä |
Keskiviikkoaamuksi sovittiin vielä toinen yhteislenkki Juhan ja Ossin kanssa eli otettiin taksi Ayagauresiin kisan toiseksi viimeiselle huoltopisteelle ja tultiin kisareittiä pitkin takaisin Maspalomakseen. Jalat olivat edelleen täysin kuutamolla ja juokseminen todella rankkaa. Muuten oli kyllä mukava lenkki ja loppuosa reitistä tuli tutuksi. Keskiviikkona tuli muutenkin käveltyä vielä paljon joten tästä tuli turhan rankka päivä kaikkinensa, mutta semmoista se lomalla välillä on.
 |
| Keskiviikkoaamun lenkillä Ayagauresin lähellä |
Torstai olikin sitten lepoa. Suurin aktiviteetti oli kun käytiin hakemassa juoksukamat expolta ja käytiin kahvilla Maspalomaksen "keskustassa" Juhan, Ossin ja Karitsan kanssa. Muuten päivä tuli makailtua lähinnä uima-altaalla pieniä pulikointeja tehden. Pientä jännitystä elämään toi sääennusteet, sillä Kanariaa lähestyi niiden mukaan lännestä kunnon myrsky, jonka osuminen ja ajoittuminen vaihtelivat ennusteesta toiseen. Sen verran kovaa menoa oli kuitenkin tiedossa, että perjantaiaamun maraton siirrettiin vuorokaudella eteenpäin lauantaiaamuun.
 |
| Kisakamojen haku exposta |
Perjantaina myrsky iski sitten saarelle, mutta Maspalomaksen osalta se jäi aika lailla suutariksi. Vettä tuli kuitenkin vuorilla ja sääennusteita tuli tsekkailtua vähän liiankin kanssa päivän aikana varsinkin kun koko päivä meni odotellessa että pääsisi baanalle. Illalla sovittiin Juhan ja Ossin kanssa treffit puoli kahdeksalta Expoon, josta bussit starttasivat lähtöpaikalle kahdeksan aikaan. Pihalla odotellessa iski kunnon sadekuuro ja kastuttiin sopivasti täysin ennen bussiin nousua. Matkalla tuli vettä myös aivan kaatamalla, mutta perillä Las Palmasissa oli kuivaa. Viimeiset kaksi tuntia ennen starttia vietettiin suomalaisporukalla pääosin startin vieressä ravintolassa syömässä tiramisua ja spekuloimassa kisaa. Ennusteet näyttivät pakkaslukemia yölle ja vettäkin saattoi tulla rankasti.
Kisa
Kisa starttasi tänä vuonna Las Palmasista hiekkarannalta, jossa tunnelma alkoi nousta porukan tiivistyessä yhteen kasaan. Juteltiin Hanneksen kanssa lähtökarsinassa ja muitakin suomalaisia näkyi starttipaikalla. Lopulta päästiin matkaan ja kyllähän tätä oli jo odotettu! Ensimmäiset kolme kilometriä juostiin pääosin rantahiekalla ja osittain bulevardilla, ja porukkaa lappasi ohi joka puolelta. Juoksu tuntui alussa tosi huonolta, syke oli korkealla ja juoksu oli raskasta. Ajattelin tai toivoin tämän johtuvan pääasiassa tankkauksesta tai jostakin muusta, mutta lähdin kuitenkin ihan reippaalla sykkeellä vähän riskillä matkaan. Rantapätkän jälkeen lähdettiin nousemaan ensimmäistä loivaa mäkeä ylöspäin ja tässäkin vaiheessa olin lähinnä pujottelukeppinä.
 |
| Tiramisua ennen kisaa |
Oma taktiikka ennen kisaa oli tehty 22 tunnin aikatavoitteen mukaan. Olin kirjoittanut tämän mukaan lapulle huoltopisteiden aikatavoitteet ja reittiprofiilin, mutta nämä tippuivat jo matkan varrelle ensimmäisen viiden kilometrin aikana. Siispä vedin koko kisan tunteella aikaa miettimättä ja suurimman osan ajasta minulla ei ollut oikeastaan siitä edes mitään käsitystä. Keskityin vain täysin etenemiseen ja maisemiakaan en juurikaan katsellut kisan aikana. Taktiikkana oli hölkätä koko ajan pois lukien jyrkät ylämäet ja tämä toteutui hyvin suurimman osan kisasta.
Ensimmäinen pätkä ennen huoltoa oli pääosin nopeahkoa baanaa. Onnistuin pyöräyttämään nilkkani muutaman kerran kivikkoissa alamäissä, mutta onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut.
Ennen huoltoa Jussi ja Micke ohittivat minut joenuoman kivikossa ja ensimmäiseen huoltoon saavuttiin peräkanaa. Oma sijoitus oli 449. Ensimmäisessä huollossa tuhraantui eniten aikaa, sillä jäin vesipullojen kanssa ruuhkaan enkä saanut täytettyä niitä nopeasti.
Huollon osalta taktiikkana oli tehdä ne mahdollisimman nopeasti eli täyttää aina kolme puolen litran pulloa ja vetää sapuska nopeasti kituseen joko paikan päällä ja/tai vauhdissa. Huoltopisteiden välillä tankkasin noin 20 minuutin välein joko vihreitä kuulia, lakritsia tai energiageelejä. Energia upposi hyvin koko kisan läpi. Alkupuolella tosin nesteet tulivat koko ajan täysin läpi ja jouduin pysähtyä noin 7-8 kertaa pissalla ensimmäisten tuntien aikana.
 |
| Lähdössä |
Huollon osalta taktiikkana oli tehdä ne mahdollisimman nopeasti eli täyttää aina kolme puolen litran pulloa ja vetää sapuska nopeasti kituseen joko paikan päällä ja/tai vauhdissa. Huoltopisteiden välillä tankkasin noin 20 minuutin välein joko vihreitä kuulia, lakritsia tai energiageelejä. Energia upposi hyvin koko kisan läpi. Alkupuolella tosin nesteet tulivat koko ajan täysin läpi ja jouduin pysähtyä noin 7-8 kertaa pissalla ensimmäisten tuntien aikana.
Ensimmäisen huollon jälkeen tunne parani selvästi ja seuraavat tunnit olivat kisan parhaimmat. Juoksu kulki tosi hyvin ja matka taittui helposti ihan mukavaa tahtia. Toinen huolto Terorissa (sijoitus 412) ja kolmas Moya-Fontanalesissa (sijoitus 315) olivat nopeasti ohi. Seuraava pätkä olikin kisan hankalampia, sillä ennen Presa de los Pérezin (sijoitus 261) huoltoa tiputettiin ensin pitkä pätkä alas vaihtelevia reittejä ja lopussa superhidasta jyrkkää kinttupolkua, jossa sateet olivat pyyhkineet polut alta pois. Tämä oli myös kisan parasta antia siinä mielessä, että ohittelin porukkaa todella paljon alamäessä mikä oli aika yllättävää, koska en ole todellakaan vahvimmillani alamäessä. Alamäen jälkeen etureidet olivatkin aika hakatut ja perään tullut pitkä ylämäkitunkkaus ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Tässä vaiheessa lämpötilakin oli jossain lähellä nollaa ja tuuli tuiversi mukavasti korkealla.
Huollon jälkeen menin yhdessä letkassa harhaan, mutta tähän ei onneksi turhaantunut kuin ehkä reilu viisi minuuttia aikaa. Nousua riitti reilusti mikä oli sinänsä ihan hyvä, koska niissä sain ohiteltua porukkaa hyvin. Tasaisella oli sitten vähän vaikeampaa. Artenaran huoltoon tulevalla laskupätkällä sain Jussin kiinni ja vaihdettiin vähän kuulumisia matkan varrella ja huollossa. Matka jatkui sopivasti kymmenisen minuuttia ennen Advancedin starttia, joten ei jääty ruuhkaan vaan ohiteltavaksi. Juhan kanssa oltiin puhuttu ennen kisaa että Artenaran kohdalla otetaan väliaika, jota hitaammin loppu ei saa tulla. Oma aika taisi olla noin 9:48 eli sen mukaan mentiin alle 20 tunnin vauhdissa.
Artenarasta lähti hieno nousu ylöspäin, jossa maisemat jyrkänteen reunalla olivat huikeat. Tosin suurin huomio kiinnittyi taas ihan tunkkaukseen sekä Advancedin kärjen väistelyyn. Kuumimman kärjen mentyä ohi sain lisäpontta takaa tulevista tuoreista jaloista ja lähdin kipuamaan ylämäkeä ja tulevaa alamäkeä samaa tahtia porukan kanssa. Vauhti oli siis aika kovaa ottaen huomioon että takana itsellä oli jo 65 kilometriä. Pitkä alamäkirynkytys päättyi lopulta Tejedan huoltoon missä sijoitus oli noussut 195. Jalkoihin sattui alamäissä törkeän paljon, mutta ihan hyvin niitä sai laskeltua.
Nyt päivä oli jo edennyt siihen pisteeseen, että aurinko alkoi lämmittää tosi paljon sopivissa kohdissa. Tejedasta lähti kunnon tunkkaus kohti Kanarian yhtä huippunähtävyyttä eli Roque Nubloa. Nousu tuntui aivan törkeän pitkältä ja edeltänyt kovempi pätkä tuntui paljon kropassa. Tässä vaiheessa oli kisan hankalampia vaiheita. Tuntui että oli koko ajan katkeamispisteessä ja voimaa sai kaivaa todella syvältä. Rogue Nublolla oli aivan kuutamolla ja en edes jaksanut katsoa kisan hienointa nähtävyyttä. Jälkikäteen katsottuna nousu meni kuitenkin hyvin ja ohittelin tässäkin porukkaa (sijoitus 174). Nublolta oli muutaman kilometrin tiputus El Garanonin huoltoon, jonka aika olin edelleen aivan finaalissa.
El Garanonin huolto oli ns. päähuolto, jossa oli mahdollisuus myös ottaa dropbackista tavaraa. Minulla oli siellä odottamassa esimerkiksi vaihtovaatteet, mutta ei niiden vaihtamiseen ollut voimia tai hyötyäkää. Söin huollossa reilusti kaikkea, otin pari minigrip-pussia karkkia ja jatkoin nopeasti matkaa. Huollon jälkeen olo koheni ja matka taittui taas paremmin. Huollon jälkeen tunkattiin kisan korkeimpaan pisteeseen ja aloitettiin pitkä ja kivinen lasku alaspäin. Jalat olivat totaalisen rikki, mutta tiputtelin silti ihan hyvää vauhtia alaspäin kohti Tunten huoltoa (sijoitus 147). Nyt oli myös jo todella kuuma.
Maaliintulo tyttöjen kanssa!
Tunten huollosta lähti kisan viimeinen kunnon tunkkaus ylös ja sen jälkeen olikin edessä pitkä, puuduttava ja kivulias lasku kohti Ayagauresin huoltoa (sijoitus 138). Otin teknisen laskun aika varman päälle, mutta eipä noilla jaloilla kovin paljon muuta olisi voinut tehdäkään. Ayagareuresin huollon jälkeinen pätkä olikin tuttu jo keskiviikon lenkiltä ja se olikin kisan pisin monella tapaa. Yritin tsempata sen mitä pystyin, mutta nyt eteneminen muuttui ensimmäisen kerran kisan aikana todella hitaaksi. Tähän asti olin kuitenkin jaksanut juosta aika hyvin kaikki muut kuin jyrkät ylämäet. Laahustin nestehukassa joenuomassa kävelyhölkkää ja kaivoin hoiperrellessani voimia syvältä. Vaikeaa oli kyllä muillakin. Pitkän ja uuvuttavan pätkän jälkeen ohitin viimeisen huollon Parque Surissa (sijoitus 134), josta oli 3,3 km matkaa maaliin. Tämäkin tuntui täysin loputtomalta. Maali kuitenkin lähestyi ja loppusuoran alussa näin omat kannustusjoukot eli perheeni ja nappasin tytöt mukaan maalisuoralle. Oli hieno hetki juosta käsi kädessä maaliin ja lopulta aikaa koko reissuun tuhraantui 19:14:51 eli melkein kolme tuntia alle tavoiteajan.
Maalissa sain pari olutta kouraan, jotka menivätkin nopeasti alas. Kohta alkoi kunnon horkkatärinät ja laahustin hotellille kilometrin matkan. Menin täristen kuumaan suihkuun ja samalla kuume oli noussut 39 asteeseen. Uni maittoi kuitenkin koko yön ja aamulla heräsin sänky märkänä. Olo oli jo parempi ja päivän aikana mielessä alkoi häilyä ajatus että pitäisikö ensi vuonna tulla uudestaan paremmin valmistautuneena!
 |
| Matkalla |
Huollon jälkeen menin yhdessä letkassa harhaan, mutta tähän ei onneksi turhaantunut kuin ehkä reilu viisi minuuttia aikaa. Nousua riitti reilusti mikä oli sinänsä ihan hyvä, koska niissä sain ohiteltua porukkaa hyvin. Tasaisella oli sitten vähän vaikeampaa. Artenaran huoltoon tulevalla laskupätkällä sain Jussin kiinni ja vaihdettiin vähän kuulumisia matkan varrella ja huollossa. Matka jatkui sopivasti kymmenisen minuuttia ennen Advancedin starttia, joten ei jääty ruuhkaan vaan ohiteltavaksi. Juhan kanssa oltiin puhuttu ennen kisaa että Artenaran kohdalla otetaan väliaika, jota hitaammin loppu ei saa tulla. Oma aika taisi olla noin 9:48 eli sen mukaan mentiin alle 20 tunnin vauhdissa.
Artenarasta lähti hieno nousu ylöspäin, jossa maisemat jyrkänteen reunalla olivat huikeat. Tosin suurin huomio kiinnittyi taas ihan tunkkaukseen sekä Advancedin kärjen väistelyyn. Kuumimman kärjen mentyä ohi sain lisäpontta takaa tulevista tuoreista jaloista ja lähdin kipuamaan ylämäkeä ja tulevaa alamäkeä samaa tahtia porukan kanssa. Vauhti oli siis aika kovaa ottaen huomioon että takana itsellä oli jo 65 kilometriä. Pitkä alamäkirynkytys päättyi lopulta Tejedan huoltoon missä sijoitus oli noussut 195. Jalkoihin sattui alamäissä törkeän paljon, mutta ihan hyvin niitä sai laskeltua.
Nyt päivä oli jo edennyt siihen pisteeseen, että aurinko alkoi lämmittää tosi paljon sopivissa kohdissa. Tejedasta lähti kunnon tunkkaus kohti Kanarian yhtä huippunähtävyyttä eli Roque Nubloa. Nousu tuntui aivan törkeän pitkältä ja edeltänyt kovempi pätkä tuntui paljon kropassa. Tässä vaiheessa oli kisan hankalampia vaiheita. Tuntui että oli koko ajan katkeamispisteessä ja voimaa sai kaivaa todella syvältä. Rogue Nublolla oli aivan kuutamolla ja en edes jaksanut katsoa kisan hienointa nähtävyyttä. Jälkikäteen katsottuna nousu meni kuitenkin hyvin ja ohittelin tässäkin porukkaa (sijoitus 174). Nublolta oli muutaman kilometrin tiputus El Garanonin huoltoon, jonka aika olin edelleen aivan finaalissa.
 |
| Maalissa |
El Garanonin huolto oli ns. päähuolto, jossa oli mahdollisuus myös ottaa dropbackista tavaraa. Minulla oli siellä odottamassa esimerkiksi vaihtovaatteet, mutta ei niiden vaihtamiseen ollut voimia tai hyötyäkää. Söin huollossa reilusti kaikkea, otin pari minigrip-pussia karkkia ja jatkoin nopeasti matkaa. Huollon jälkeen olo koheni ja matka taittui taas paremmin. Huollon jälkeen tunkattiin kisan korkeimpaan pisteeseen ja aloitettiin pitkä ja kivinen lasku alaspäin. Jalat olivat totaalisen rikki, mutta tiputtelin silti ihan hyvää vauhtia alaspäin kohti Tunten huoltoa (sijoitus 147). Nyt oli myös jo todella kuuma.
Maaliintulo tyttöjen kanssa!
Tunten huollosta lähti kisan viimeinen kunnon tunkkaus ylös ja sen jälkeen olikin edessä pitkä, puuduttava ja kivulias lasku kohti Ayagauresin huoltoa (sijoitus 138). Otin teknisen laskun aika varman päälle, mutta eipä noilla jaloilla kovin paljon muuta olisi voinut tehdäkään. Ayagareuresin huollon jälkeinen pätkä olikin tuttu jo keskiviikon lenkiltä ja se olikin kisan pisin monella tapaa. Yritin tsempata sen mitä pystyin, mutta nyt eteneminen muuttui ensimmäisen kerran kisan aikana todella hitaaksi. Tähän asti olin kuitenkin jaksanut juosta aika hyvin kaikki muut kuin jyrkät ylämäet. Laahustin nestehukassa joenuomassa kävelyhölkkää ja kaivoin hoiperrellessani voimia syvältä. Vaikeaa oli kyllä muillakin. Pitkän ja uuvuttavan pätkän jälkeen ohitin viimeisen huollon Parque Surissa (sijoitus 134), josta oli 3,3 km matkaa maaliin. Tämäkin tuntui täysin loputtomalta. Maali kuitenkin lähestyi ja loppusuoran alussa näin omat kannustusjoukot eli perheeni ja nappasin tytöt mukaan maalisuoralle. Oli hieno hetki juosta käsi kädessä maaliin ja lopulta aikaa koko reissuun tuhraantui 19:14:51 eli melkein kolme tuntia alle tavoiteajan.
 |
| Maalissa! |
Maalissa sain pari olutta kouraan, jotka menivätkin nopeasti alas. Kohta alkoi kunnon horkkatärinät ja laahustin hotellille kilometrin matkan. Menin täristen kuumaan suihkuun ja samalla kuume oli noussut 39 asteeseen. Uni maittoi kuitenkin koko yön ja aamulla heräsin sänky märkänä. Olo oli jo parempi ja päivän aikana mielessä alkoi häilyä ajatus että pitäisikö ensi vuonna tulla uudestaan paremmin valmistautuneena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti