maanantai 26. helmikuuta 2018

Transgrancanaria 125 (2018)

Viimeisen viikon valmistautuminen sujui pääasiassa lomailun merkeissä. Maanantaina pidin lepopäivän, joskin kävin aamulla kevyesti vesijuoksemassa noin 40 minuuttia Pirkkolassa. Samalla reissulla kävin ostamassa vielä Varuste.netistä toisen letkullisen lötköpullon juoksurepun etutaskuun. Tiistaina matkustettiin sitten perheen kanssa pelipaikoille ja samalla lennolla tuli myös muuta iskuryhmää. Matka meni mukavasti ja hotellille päästiin jo hyvissä ajoin neljän aikoihin.
Iskuryhmä lentokentällä

Heti lenkin jälkeen lähdettiin Juhan ja Jussin kanssa lyhyelle jaloittelulle tsekkaamaan kisareitin loppu ja Maspalomasin rannat. Sunnuntain lenkin lento oli loppunut tiistain lennon aikana, sillä juoksu tuntui aivan kamalalta pökkelöjalkojen kanssa. Puolisen tuntia kuitenkin hölkkäiltiin ja spekuloitiin kisaa.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kohti Transgrancanariaa

Perjantaina klo 23 käynnistyy Transgrancanaria 125 mikä on ensinnäkin ensimmäinen kunnon ultrakisani sekä toisekseen ensimmäinen vuorikisani. Valmistautuminen kisaan on mennyt "vaihtelevasti". Palataanpa vielä taaksepäin.
Nuuksio Trail Ultra, kuva: Aapo Laiho

Vuosi 2017 sujui pääasiassa hyvin joskin kilpailut menivät menivät niin ja näin. Huhtikuussa Pariisin maraton meni totaalisen vihkoon, jonka jälkeen päätinkin tehdä jotakin muuta kuin harjoitella maratonille. Aloitin siis polkujuoksuharjoittelun pidempiä matkoja ajatellen tavoitteena kerätä UTMB-arvontaan tarvittavat pisteet vuoden 2018 aikana. Tällä saralla ei sen kummempia tapahtunut vuoden aikana, parhaimmat muistot jäivät kesäkuun alussa Juhan kanssa tehdystä Mt. Everest -haasteesta (viikonlopun aikana tunkattiin vuorokauden aikana reilu 9000 nousumetriä pääkaupunkiseudun eri mäissä), heinäkuun lopussa niin ikään Juhan kanssa voitetusta 8 tunnin yörogainingista sekä syyskuun Nuuksio Trail Ultrasta, joka oli ensimmäinen maratonia pidempi juoksukisani.
Roikkisten ensimmäinen ja ainoa rogatreeni ennen kisaa


tiistai 6. helmikuuta 2018

Teneriffa 2018

Ilmoittauduin jo kesällä 2017 Transgrancanaria 125 -kisaan ja ostin samalla lentoliput tammikuulle viikon "harjoitusleirille" ennen kilpailua. Loppusyksy meni pienten vaivojen ja sairastelujen kanssa painiessa ja pisteenä iin päälle joulukuussa kipeytyi jalka siihen kuntoon että juoksusta tuli taukoa 3,5 viikkoa. Tässä vaiheessa matka näytti jo epätodennäköiseltä, mutta onneksi lepo auttoi sen verran, että tammikuun puolivälin kieppeillä pystyi jo kävelemään suht kivutta. Pienen pohdinnan jälkeen päätin että unohdan suunnitellun juoksuvaelluksen ja lähden pelkästään vaeltamaan (tai ainakin yrittämään sitä).

Reissu oli henkilökohtaisesti ensimmäinen laatuaan, mutta onneksi Juhalta sai jeesiä valmistautumisen ja varusteiden suhteen sekä Karitsalta reittikatselmuksen suhteen. Tavoitteena oli lähteä mahdollisimman pienellä varustuksella matkaan, joten kaikki tavarat piti saada kuljetettua Inov-8 Race Elite 24 -reppuun. Pientä haastetta toi pakkaukseen se, että sääennusteiden mukaan lämpötila reissun aikana tulisi vaihtelemaan noin -15 ja +25 asteen välillä. Lopulta rankalla priorisoinnilla temppu onnistui ja lähdin 17. tammikuuta matkaan, joka oli samalla myös ensimmäinen vierailu Kanariansaarilla.

Tein ennen matkaa reittisuunnitelman, joka myötäili hyvin pitkälti vuoden 2017 Tenerife Bluetrailin ultrareittiä. Ennen tätä piti kuitenkin päästä myös lähtöpaikalle, joten alkuun tulisi siirtymää lentokentältä merenrantaa pitkin. Varailin etukäteen majapaikat matkan varrelta ja lopuksi Puerto de la Cruzista. Jalan kunto ja kestävyys vähän huolettivat, mutta ajattelin soveltaa mahdollisten ongelmien tullessa vastaan.

Lento sujui mukavasti kirjaa lueskellen ja kevyesti tankkaillen. Pientä jännitystä matkaan toi laskeutuminen, joka epäonnistui ensimmäisellä kerralla. Koneen kapteeni teki viime hetken noston ilmaan aivan maan tuntumasta ja ilmoitti, että löpöä riittää vielä toiseen yritykseen. Jos tämä ei natsaa niin suuntana olisi varakenttä pohjoisessa, joka olisi pistänyt suunnitelmat ainakin vähän uusiksi. Onneksi toinen yritys onnistui kovassa tuulessa ja kone laskeutui maan pinnalle puolisen tuntia myöhässä.